Käännöskoneesta performatiivisuuteen

Kirjoittajat

  • Kaisa Koskinen Tampereen yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.51809/te.125855

Avainsanat:

kapitalismi, peformatiivisuus, konekäännös, tulevaisuus, kääntäminen

Abstrakti

”Olivatko Marx ja Engels väärässä”, kysyy Mikko Lahtinen Kommunistisen manifestin viimeisimmän suomennoksen jälkisanoissa (1890/2016). Monessa epäilemättä olivat, mutta yksi manifestin perusajatus tuntuu kestävältä: ”Kunkin historian kauden taloudellinen tuotanto ja siitä juontuva yhteiskuntarakenne muodostavat perustan tuon kauden poliittiselle ja intellektuaaliselle historialle” (mt., 61). Myös manifestin I osan kuvaus­ yhteiskuntarakenteesta on hätkähdyttävänkin osuva, jos sitä peilaa tämän kirjoituksen tarkastelun kohteen, käännösalan, kehitykseen viime vuosikymmenien aikana. Kaikki pysyväinen on haihtunut ilmaan, kaikki pyhä jollei häväisty niin ainakin vakavan uudelleenarvioinnin kohteena, ja kääntäjien on ollut pakko katsoa elämäntilannettaan ja alan keskinäisiä suhteita vailla harhakuvia (vrt. mt., 13). Tässä puheenvuorossa luodaan katsaus käännösalan 2000-luvun kehitykseen ja ennustetaan sen tulevaisuudennäkymiä uuden teollisen vallankumouksen, konekääntämisen, jälkeisessä maailmassa.

Kirjoittajan esittely

Kaisa Koskinen, Tampereen yliopisto

professori, käännöstiede

Tiedostolataukset

Julkaistu

2022-12-31

Viittaaminen

Koskinen, K. (2022). Käännöskoneesta performatiivisuuteen. Tiede & Edistys, 47(4), 333–337. https://doi.org/10.51809/te.125855