Tiede & edistys

Tieteellinen elämä

2024-10-14T15:03:48+03:00

European Sociological Association -järjestön valtava sosiologian konferenssi pidettiin Portossa elokuun lopulla. Konferenssin pääpuhujista esimerkiksi Michael Burawoy käsitteli Israelin ja Palestiinan suhteita ja Israelin kolonialismia vertailevan historiallisen analyysin näkökulmasta. Nira Yuval-Davis puhui nekropolitiikasta ja dehumanisaatiosta osana tämän hetken uusliberalistista rajojen politiikkaa. Viimeisenä päivänään konferenssi sai kuitenkin oudon käänteen. Tällöin ääneen pääsi Oxfordin yliopiston professori Michael Biggs, joka puhui epämääräisen otsikon “Kuinka kriittinen teoria muuttaa kulttuuria ja instituutioita?” alla siitä, voiko kriittisen rotua koskevan teorian ja queer-teorian nähdä ”itseään toteuttavina ennusteina”, ja vielä tarkemmin, kuinka ”Judith Butlerin gender-käsitys vaikutti englantilaisten vankiloiden toimintaan 2010-luvulla”.

Puheen abstrakti on edelleen saatavilla ESA:n sivuilla, ja jo abstraktin lukeminen herättää useammankin kysymyksen, alkaen siitä, miksi ja millä motivaatiolla puhuja tarttuu kriittiseen sukupuolta ja rotua koskevaan teoriaan, kun esimerkiksi hänen kotiyliopistonsa sivustolla hänen kuvauksensa tutkimuksestaan ei kosketa millään tavalla sukupuolta, seksuaalisuutta, feminististä teoriaa, kriittistä rodun ja etnisyyden tutkimusta tai queer-teoriaa. Puheen motivaatio ei selvästi lähdekään avautumaan pitkällisen tutkimustyön suunnasta, vaan eräänlaisena harrastuksena, jonka myötä Biggs on julkaissut liudan vertaisarvioimattomia tekstejä sekä muutaman vertaisarvioidun artikkelin Controversial Ideas -julkaisussa. Hänen viimeisin sukupuolta käsittelevä tekstinsä on ilmestynyt brittiläisessä The Telegraph -sanomalehdessä, ja sen otsikkona on “How I Took on the Puberty Blocker Orthodoxy – And Won”. Myös useat muut Biggsin sukupuoleen ja feminismiin liittyvät julkaisut käsittelevät transsukupuolisuutta. Esimerkiksi Quillette-lehdessä vuonna 2019 julkaistun tekstin otsikko on ”How Feminism Paved the Way for Transgenderism”. Toisin sanoen professori Biggs on tunnettu transvastainen aktivisti. Hän kuuluu myös transvastaisiin verkostoihin kuten Society for Evidence Based Gender Medicine -ryhmään. Hänen esityksensa ESA:N konferenssissa seuraili tätä tuttua logiikkaa.

Huom. virheellinen DOI painetussa lehdessä

Millaista tietoa koulussa tarvitaan?

2024-07-29T11:14:36+03:00

Tämä tutkimus käsittelee kasvatustieteen kentällä viimeisen 15 vuoden aikana kehittyneen powerful knowledge -käsitteen suomenkielisiä käännöksiä ja niiden muodostamia tulkintoja alun perin englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa esiintyneestä käsitteestä. Käsitteen kehittäjinä ovat tulleet tunnetuiksi etenkin koulutussosiologit Michael F.D. Young ja Johan Muller, jotka ovat pyrkineet kirkastamaan koulutiedon merkityksen koulutusta koskevissa keskusteluissa. Young ja Muller ovat kritisoineet tulevaisuustaitoja painottavaa valtavirran koulutuspolitiikkaa ja kuvanneet, miksi on oikeudenmukaista, että kaikilla nuorilla on yhdenvertainen pääsy luotettavan tiedon äärelle. Powerful knowledge -käsitteestä on kuitenkin tehty useita erilaisia, joskus ristiriitaisiakin tulkintoja. Tekemällä katsauksen käsitteen suomenkieliseen käyttöön tämä tutkimus selvittää, miten käsitettä on käytetty kuvaamaan, millaista tietoa koulussa tarvitaan.

Vettä, mätää, happikatoa ja kätten työtä

2024-09-28T14:18:20+03:00

"Viimeaikainen työskentelyni on liikkunut sekä veden että valokuvan materiaalisuuksien parissa. Pohdin veden kiertokulkua, sen aineellisia ominaisuuksia sekä veteen liittyviä kulttuurisia siteitä ja tunnekokemuksia. Hajotan lammesta otetun ja sitten vedostetun kuvapinnan, liuotan musteen muodostamaa valokuvaa takaisin nestemäiseksi liikkeeksi, muokkautuvaksi aineeksi. Vesi aiheuttaa kuviin häiriöitä ja muunnoksia, poistaa kuvasta ensimmäisenä magentan ja jättää jäljelle luonnottoman kauniin sinisen."

Maria Kojonen on kuvataiteilija, joka työskentelee valokuvan, videon, äänen ja tekstin parissa sekä opiskelee maisema-arkkitehtuuria.

Ei mitään pysyvää

2024-09-28T14:35:14+03:00

Walter Benjaminin "Destruktiivinen luonne" on yksi kirjoittajansa arvoituksellisimmista teksteistä. Teksti ei selvennä, mitä destruktiivisuus tai tuhoisuus tarkoittaa. Yhtään todellista tuhoisaa henkilöä tai hahmoa ei myöskään mainita nimeltä. Viittaako teksti kenties Benjaminiin itseensä? Ja miten on ylipäätään mahdollista, että 1930-luvun alussa, fasismin noustessa, Benjamin ylistää tuhon estetiikkaa?

Destruktiivinen luonne

2024-09-28T14:28:41+03:00

Walter Benjaminin ”Destruktiivinen luonne” on alun perin marraskuussa 1931 Frankfurter Zeitung -lehdessä ilmestynyt lyhyt kirjoitus, joka julkaistaan nyt Raija Sirosen suomentamana.

Työstäkieltäytymisen vaikeus ja mahdollisuus teknologisoituneessa hoivatyössä

2024-05-02T14:53:26+03:00

Tässä puheenvuorossa jäsennän tapoja lähestyä teknologisoituvaa hoivatyötä työstäkieltäytymisen teoriaperinteen näkökulmasta. Hoivatyö poikkeaa muusta palkkatyöstä merkittävästi. Historiallisesti hoiva sijoittuu palkkatyön, perinteisten työtaistelumuotojen ja työstäkieltäytymisen ulkopuolelle (Precarias a la deriva 2009, 17–18). Hoivatyössä esimerkiksi lakkoilu voi asettaa haavoittuvassa asemassa olevat välittömään vaaraan, sillä hoivassa ”ei ole tehdasta jota pysäyttää ilman että siitä kärsivät muutkin kuin pääoma” (Viren 2022). Pelkät vihjaukset hoivaajien lakoista herättävät nopeasti vastalauseita. Tästä saatiin todisteita vuonna 2022, kun sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehy ja lähihoitajaliitto SuPer aloittivat laajat hoitajalakot vastauksena pahenevaan hoivakriisiin eli alan riittämättömiin resursseihin, huonoihin työoloihin ja mataliin palkkoihin (Viren 2022). Lakkoja seurasivat ulostulot, joissa itsekkäiksi leimattujen hoitajien nähtiin asettavan potilaat hengenvaaraan. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ylilääkäri Markku Mäkijärvi vertasi hoitajien lakkoa vaarallisuudessaan Venäjän aloittamaan hyökkäyssotaan Ukrainassa (Rinne 2022).

Samaan aikaan, kun hoitajat ovat turvautuneet poikkeuksellisiin työtaistelumuotoihin, teknologiasta on tullut yhä keskeisempi osa hoivatyötä. Sen rooli hoivatyössä alkaa olla niin merkittävä, että teknologia kaavaillaan laskettavaksi mukaan hoitajamitoitukseen (STM 2024). Teknologinen kehitys muuttaa palkkatyön ja siten väistämättä myös työstäkieltäytymisen muotoja (Yli-Malmi 2023). Työstäkieltäytyminen ei tällöin välttämättä ilmenny lakkoiluna tai laajana mediahuomiona vaan hiljaisempana, välittömämpänä ja näkymättömämpänä vastarintana. Työstäkieltäytymistä ei ole kuitenkaan liiemmin käsitelty teknologisoituneen hoivatyön yhteydessä.

Kapitalismin toisenla(j)ista historiaa

2024-06-19T14:28:34+03:00

Kurkistuksia estetiikan hurmioon

2024-08-01T10:24:32+03:00

Kimmo Sarjen toimittamat Sigurd Frosteruksen esseekokoelmat ovat edenneet neljänteen osaansa. Aiemmin ovat ilmestyneet Väri ja valo: Kirjoituksia kuvataiteesta 1903–1950 (2000), Modernin Janus-kasvot: 1902–1935 (2006), ja Arkkitehtuuri: Kirjoituksia 1901–1953 (2010), kaikki Taide-kustantamon julkaisemana.

Frosterus oli paitsi merkittävä arkkitehti, joka on suunnitellut mm. Stockmannin rakennuksen ja Tamminiemen huvilan (jälkimmäisen yhdessä Gustaf Strengellin kanssa), myös laaja-alaisesti sivistynyt kirjallisuuden ja taiteen tuntija. Nyt ilmestyneet esseet esittelevät Frosteruksen ihailemia kuvataiteilijoita, kirjailijoita, arkkitehtejä ja säveltäjiä. Esseet ja kritiikit luovat samalla hyvän kuvan hänen estetiikastaan. Kokoelma tarjoaa kiinnostavan näkökulman viime vuosisadan alun kulttuuri-ilmapiiriin – ja lisäksi myös peilin, josta voi tarkastella oman aikamme estetiikkaa ja sen juuria. Esseet herättävät myös kysymyksen siitä, mihin on kadonnut se tunteiden ja innostuksen palo, joka siivittää Frosteruksen ja hänen aikalaistensa älyllisiä analyyseja.

Tieteen kieli ja käsitteellinen työ

2024-09-28T13:57:38+03:00

Keskustelu tieteen kielestä on ollut jo ainakin parinkymmenen vuoden ajan jonkinlainen helppo keino tarttua tieteen ajankohtaisiin ilmiöihin. Koneen säätiö on jakanut viidentoista vuoden ajan Tiedekynä-palkintoa, jonka ajatuksena on tukea tieteellistä kirjoittamista, jossa “suomen kieltä on käytetty erityisen ansiokkaasti”. Tieteellisten seurain valtuuskunta puolestaan kampanjoi ahkerasti kotimaisen tiedejulkaisemisen puolesta kärkenään ajatus, että suomenkielisyys on keskeinen osa sitä miten tiede on ja vaikuttaa yhteiskunnassa. Myös Sitra puhuu monipuolisesti tieteen kielestä ja korostaa sitä, miten toive ajanmukaisesta yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta ja demokratiasta kytkeytyy tieteen ja yksittäisten tutkijoiden osallistumiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun nimenomaan kunkin yhteiskunnan omalla kielellä. Tämä liike ja suunta on ollut helppo hyväksyä – toki vastassa oleva olkiukko, siis kansainvälinen huippututkimus englanniksi, on aivan ilmeinen ja sen tuottamat vaikeudet tuttuja läpi koko tieteen tuotantokentän.