https://tiedejaedistys.journal.fi/issue/feed Tiede & edistys 2023-03-10T13:10:03+02:00 Toimitus tiedejaedistys@tutkijaliitto.fi Open Journal Systems <div id="customblock-esittely" class="pkp_block block_custom"> <div class="content"> <p><em>Tiede &amp; edistys</em> on vuonna 1976 perustettu monitieteinen aikakauslehti. Julkaisemme tutkimusta erityisesti yhteiskuntatieteellisiltä ja humanistisilta aloilta ja käymme aktiivisesti yhteiskunnallista ja tutkimuspoliittista keskustelua. <em>Tiede &amp; edistys</em> ilmestyy sekä painettuna lehtenä että avoimesti verkossa.</p> </div> </div> https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/127573 Tieteellinen elämä 2023-03-07T19:58:54+02:00 Toimitus toimitus@tutkijaliitto.fi <p><span style="font-weight: 400;">Tieteen etiikka ei ole mikään uusi asia tai ajankohtainen tapaus, jollaisista Tieteellinen elämä -palstalla on ollut tapana puhua, mutta päivänpolttava se kyllä on. Tieteen eettisyydestä nimittäin keskustellaan koko ajan – ja silmiinpistävää on tietty ristiriita. Samalla kun tieteellisen elämän kohtaamat ongelmat ovat yhä monimutkaisempia ja vakavampia, puhe keskittyy yhä tiukemmin kohti ratkaisua, jossa etiikka määrittyy joukoksi merkitykseltään lakia lähenteleviä julkilausumia, periaatteita ja arvoja.</span></p> 2023-03-10T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2023 Toimitus https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/127549 Reconstructing in/with the house: A familiar conversation 2023-03-06T18:00:53+02:00 Miina Kaartinen miina.kaartinen@tuni.fi Michaela Casková eseleim@seznam.cz Tiina Arjukka Hirvonen Tiina.arjukka@gmail.com Sallamari Rantala sallamari.rantala@gmail.com Sanna Ritvanen sanna.ritvanen@gmail.com <p>Mustarinda Association is a group of artists and researchers whose goal is to promote ecological reconstructions within society, a diversity of na­turecultures, and connections between art and science. Reaching towards a post-fossil culture, Mustarinda works in/through/with contempo-rary art, boundary-crossing research, practical ex­perimentation, communication, education, and events. Its activities are rooted in the Mustarinda house, located by an old-growth forest in Hyryn­salmi, Kainuu. The house has versatile spaces for artist and researcher residencies, and also hosts exhibitions and various events. Mustarinda house group is an ensemble of active members of the association who carry the collective responsibility of maintaining the house and its activities. What follows is an edited excerpt of a text-based con­versation between some house group members who’ve cared for and with the house between 2015 and the present. In summer 2022, this group dis-cussed reconstruction and social reproduction with-in the house; the constructed division between theory and practice; the extractive aspects of con­ventional research; and a rethinking of how knowl-edge production happens.</p> 2023-03-10T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2023 Miina Kaartinen, Michaela Casková, Tiina Arjukka Hirvonen, Sallamari Rantala, Sanna Ritvanen https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/127569 Työstäkieltäytymisen feministisestä potentiaalista 2023-03-07T16:55:22+02:00 Katariina Yli-Malmi katariina.ylimalmi@gmail.com <p>Kapitalismissa työ on normi. Työssäkäynti on luonnollista, koko elämä hahmottuu siitä käsin. Työn ulkopuolinen oleminen sitä vastoin on ka­pitalismille ohimenevä ei-olemisen tila. Tämän asetelman murtamiseksi <em>työstäkieltäytyjät </em>pu­huvat yhteiskunnasta, jossa ”rehdisti” tehty työ, oma panos ja meriitit eivät määritä asemaamme, toimeentuloamme tai ihmissuhteitamme. Työstä­kieltäytyminen hahmottuu tilana, jossa elämästä nauttiminen loputtoman tuotteliaisuuden sijaan on keskeisin lähtökohta olemisen järjestämiselle. Tässä puheenvuorossani viittaan työstäkieltäyty­jistä puhuessani erityisesti <em>Työstäkieltäytyjän käsi­kirjan </em>(Kankila ym. 2019) esittelemiin ajatuksiin työstäkieltäytymisestä. Kirjan mukaan työstäkiel­täytyjää voisi pitää kapinallisena, joka pyrkii vas­tustamaan pääoman valtaa ja käyttämään työvoi­maansa kapitalistisen työn ja lisäarvontuotannon ulkopuolisiin tekemisen muotoihin. (Kankila ym. 2019, 208.)</p> <p>Tässä puheenvuorossa tarkastelen kapitalis­mia yhteiskuntajärjestelmänä, joka markkinoi­den, sääntelyn ja talouspolitiikan lisäksi yllä-pitää myös moraalikäsityksiä, sosiaalisia suhteita ja valtiollisen vallan toimintaa. Ymmärrän kapitalismin marxilais-feministisistä ja postkoloniaalisista traditioista käsin, jolloin kapitalismi näyttäytyy yhteiskunta-, arvo ja talousjärjestelmänä, joka aina jo itsessään sisältää eriarvoistavia asetelmia. Näissä perinteissä kapitalismi nähdään rasistise­na (Gilmore 2006), heteronormatiivisena (Butler 1998), luokkajärjestelmään perustuvana (Fede­rici 1975), kyvykkyyttä korostavana (Kafer 2013) ja länsikeskeisenä (Kapur 2018; Spivak 1988) jär­jestelmänä. Kapitalismi ja siihen ehdottomasti kiinnittynyt palkkatyöinstituutio eivät kykene kannattelemaan kumouksellisten feminismien ajamaa muutosta, koska kapitalismi hyötyy eriar­voistavista järjestelmistä.</p> <p>Työstäkieltäytymisen tarkasteleminen on mer­kityksellistä näin jälkikapitalistisen murroksen partaalla, kun yhtäältä ilmastokatastrofi ja toi­saalta työn prekarisoituminen ja eriarvoistumi­nen kiihdyttävät työinstituution kriisiytymistä. Palkkatyön murros näkyy silppu- ja pätkätöiden lisääntymisenä, edelleen jatkuvina sukupuolten välisinä palkkaeroina, tiettyjen alojen sukupuo­listumisena ja hoivatyön kriisinä (Jyrkinen ym. 2020; Hansen ym. 2020; Mulinari ja Selberg 2013; Näre 2013). Myös koronapandemia, lisääntynyt automatisaatio, informaatiotulva ja teknologinen kehitys luovat haasteita palkkatyön yhteiskunnal­liselle järjestämiselle. Teknologinen kehitys, in­formaatiovirrat tai automatisaatio eivät itsessään asetu palkkatyöinstituutiota vastaan, mutta ne muuttavat sen luonnetta. Pääoman kerryttämi­sen keinot ja työläisten riiston tavat muuttuvat, kun esimerkiksi informaatiossa on kiinni enem­män pääomaa kuin materiaalisissa tuotteissa.</p> 2023-03-10T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2023 Katariina Yli-Malmi https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/127570 Tule hyvä feminismi, älä tule paha feminismi. Ajatuksia akateemisen feminismin episteemisistä tavoista 2023-03-07T19:00:39+02:00 Salla Aldrin Salskov salla.aldrinsalskov@helsinki.fi <p>Sukupuolentutkimus on monitieteinen tieteen­ala, jonka itseymmärrys rakentuu pitkälti ajatuk­selle itsestään kumouksellisena, radikaalina ja kriittisenä kenttänä (Wiegman 2012). Akateemi­sen feminismin juuret ovat sekä tieteenkritiikis­sä että aktivismissa, joka pyrkii yhteiskunnan ra­kenteiden muuttamiseen. Akateemisena feminis­tinä ja sukupuolentutkijana olen viime aikoina havahtunut siihen, että sukupuolentutkimuksen ”kenttä” näyttäytyy toisinaan skitsofreenisena. Alan vahvuudet ovat pitkälti teorioissa ja käy­tännöissä, joiden tavoite on ”kyseenalaistaa niin patriarkaatin ja heteronormatiivisuuden kuin ka­pitalismin ja rasismin määrittämiä suhteita” ku­ten tämän teemanumeron kirjoituskutsussa tode­taan, sekä ajattelutraditioissa, jotka ovat luoneet uusia tapoja hahmottaa ja ajatella subjektia ja sukupuolta, erojen merkityksiä sekä tiedon poli­tiikkaa.</p> <p>Samalla feministisen tutkimuksen ja teorian kentällä käydään keskusteluja, joita motivoi­daan kamppailuna antirasismin, intersektionaa­lisuuden ja eettisen feminismin puolesta ja joita luonnehtii ajoittain vahva moralismi, eli musta­valkoinen ja polarisoiva ote. Yhtäältä diagnosoi­daan valtaerojen ja väkivallan problematiikkaa ja tuodaan esille, miten yhteiskunnallisesti tuote­taan ja ylläpidetään rasismia, seksismiä, ableismia ja sukupuolikonservatismia sekä muita vastaavia rakenteita, joihin liittyy etuoikeuksia ja hierarkioita. Toisaalta kun nämä valtahierarkiat ilmenevät yhteiskunnassa, kulttuurissa – itsessämme ja muissa – tähän reagoidaan usein ei vain kriitti­sesti, vaan reaktiivisesti, defensiivisesti ja aggres­siivisesti. Näitä affektiivisia ajattelu- ja toiminta­tapoja puolestaan taas oikeutetaan viittaamalla väkivaltaan, tiettyjen ryhmien haavoittuvaisuu­teen, intersektionaaliseen ajatteluun tai kolonia­listisen, kapitalistisen heteropatriarkaatin kritiik­kiin (ks. Phipps 2022).</p> <p>Haluan tässä puheenvuorossa kiinnittää huo­miota siihen, miten aikamme keskustelukult­tuurin dynamiikat näkyvät myös sukupuolen­tutkimuksen kentällä ja tuottavat jännitteitä, jotka alan tutkijoiden on hyvä tunnistaa ja huomioida. Muuten riskinä on, että moniulotteiset ja kompleksiset aiheet ja ilmiöt pelkistetään vastak­kainasetteluiksi, vaikka akateeminen feminismi ja queer-tutkimus pyrkivät usein nimenomaan kriittisesti tarkastelemaan eri ilmiöitä monimer­kityksellisesti, vastakkainasetteluja purkaen. Su­kupuolentutkimus ja akateeminen queer-femi­nismi korostavat tieteidenvälisyyttä, ja kentän ytimessä on teoreettis-metodologinen keskuste­lu, jossa politisoidaan tiedontuottamista ja teoretisoidaan subjektin suhdetta ympäristöönsä, eri­laisiin ”toisiin”. Toisin sanoen sukupuolentutki­mus ja akateeminen feminismi on kenttä, jossa kehitetään uusia tapoja hahmottaa esimerkiksi identiteettiin, seksuaalisuuteen ja rodullistami­seen liittyvien prosessien kysymyksiä ja haastei­ta. Sukupuolentutkimuksen yhteiskuntakriittiset teoreetikot ja ajattelijat ovat inspiroineet kapi­nalliseen ajatteluun, erilaisten diskurssien sekä poliittis-eettisten filosofisten kysymysten kriitti­seen tarkasteluun. Taustalla ovat teoriat jakau­tuneesta subjektista, jonka halut, identifikaatiot, näkemykset ja tunteet eivät kerro sisäisestä mi­nuudesta, vaan kulttuurisista valtasuhteista ja opittujen toimintatapojen sekä kriittisen ajatte­lun kamppailusta. Tämä kamppailu näkyy myös sukupuolentutkimuksen ja akateemisen feminis­min keskustelujen kentällä. Pyrin puheenvuorossani valottamaan esimerkkien kautta, minkälaisia kysymyksiä tämä herättää feministisen tutkimuk­sen etiikasta ja politiikasta.</p> 2023-03-10T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2023 Salla Aldrin Salskov https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/120911 Radikaalia hoivaa. Hapuilua kohti toisenlaista tietämistä ja tekemistä. 2022-08-15T09:16:44+03:00 Anna-Mili Tölkkö annamilitolkko@gmail.com Lise Niska lise.niska@protonmail.com Iivu Hallikas iivu@protonmail.com <p><span style="font-weight: 400;">Radikaalia hoivaa -kollektiivi on syntynyt tarpeesta puhua hoivasta, hoivaten. Kollektiivi perustettiin syksyllä 2019, ja meitä sen jäseniä yhdistää kokemus, että hoivan näkökulma puuttuu lähes kaikesta poliittisesta keskustelusta sekä yhteiskunnan muuttamiseen tähtäävästä toiminnasta.</span></p> <p><span style="font-weight: 400;">Mukaan on tullut ihmisiä, joille hoiva on tavalla tai toisella tuntunut tärkeältä. Kollektiivissa olemme lähteneet hapuilemaan kohti yhteistä ymmärrystä, jossa hoiva asettuu maailmaa muuttavan toiminnan ja teorian keskiöön. </span></p> <p><span style="font-weight: 400;">Alusta asti se, </span><em><span style="font-weight: 400;">miten </span></em><span style="font-weight: 400;">tehdään, on ollut meille vähintään yhtä tärkeää kuin se, mitä tehdään. Asian hahmottaminen on vienyt aikaa ja vie sitä yhä. </span></p> <p><span style="font-weight: 400;">Monella meistä on kokemuksia siitä, kuinka aktivismissa tarkoitus pyhittää keinot. Ihmisten tunteille ja heidän arkensa todellisuudelle ei ole sijaa, koska se, mitä toiminnalla tavoitellaan on niin suurta, tärkeää ja kiireellistä verrattuna omiin piskuisiin elämiimme.</span></p> <p><span style="font-weight: 400;">Radikaalissa hoivassa olemme halunneet kääntää tämän järjestyksen ylösalaisin. Käytännössä tämä tarkoittaa oman hyvinvointimme asettamista toiminnan edelle. Meille on ollut tärkeää pystyä samaan aikaan kannattelemaan tietoisuutta kaikesta siitä, mikä on pielessä, ja silti jaksaa tehdä jonkinlaista aktivismia. </span></p> <p><span style="font-weight: 400;">Olemme halunneet haastaa käsityksen siitä, että poliittisia ja merkityksellisiä ovat vain asiat, jotka tapahtuvat niin sanotussa julkisessa piirissä. Tapaamisillamme ja toiminnallamme on itseisarvo. Ne eivät ole välineitä saavuttaa jotakin niille ulkoista tai päästä tulevaisuudessa tavoitteisiin. Puhumisen lisäksi olemme kirjoittaneet muistiinpanoja, podcast-käsikirjoituksia sekä manifestia – ja nyt tätä tekstiä. </span></p> <p><span style="font-weight: 400;">Hoivasta ja omasta jaksamisestamme huolehtiminen on kuitenkin johtanut siihen, ettemme juurikaan viesti toiminnastamme ulospäin emmekä muutenkaan pyri sopeutumaan ulkopuolisten tahojen toimintatapoihin. Kyse ei ole siitä, ettemmekö näkisi ympäröivään yhteiskuntaan kurottautumista tärkeänä. Mutta se ei ole meille ensisijaista, eikä itsemme uuvuttamisen arvoista.</span></p> <p><span style="font-weight: 400;">Kollektiivin toiminnassa on nähtävissä samankaltaisuutta feminististen tiedostamisryhmien toiminnan kanssa, joskaan tämä ei ollut alun perin tietoinen valinta. Kokoontumisissamme on myös vertaistuen elementtejä, vaikka sekään ei ole ollut ryhmän ensisijainen tavoite. </span></p> <p><span style="font-weight: 400;">Poikkeamme tavanomaisista vertaistukiryhmistä siinä, että keskusteluissamme on yksilön kokemukset ylittävä, poliittinen ulottuvuus. Kokemuksen kautta pääsemme kiinni hoivan todellisuuteen, jossa yksilöllinen ja poliittinen risteävät. </span></p> <p><span style="font-weight: 400;">Emme odota toiminnaltamme tuloksia siinä mielessä kuin ne yleensä ymmärretään, mutta emme toki pane pahaksemme, jos sellaisia syntyy esimerkiksi lehtiartikkelin muodossa. </span></p> 2023-03-10T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2023 Anna-Mili Tölkkö, Lise Niska, Iivu Hallikas https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/127571 Huojuuko talo nimeltä Suomi? Eri kerrosten väen itseymmärrys ja suhde toisiin 2023-03-07T19:41:34+02:00 Hanna-Mari Ikonen hanna-mari.p.ikonen@jyu.fi Jenny Säilävaara jenny.w.sailavaara@jyu.fi <p>Kirja-arvio teoksesta <span style="font-weight: 400;">Anu Kantola ja työryhmä (Sanna Aaltonen, Lotta Haikkola, Lotta Junnilainen, Eeva Luhtakallio, Pauliina Patana, Joonas Timonen &amp; Pekka Tuominen):&nbsp;</span><em><span style="font-weight: 400;">Kahdeksan kuplan Suomi. Yhteiskunnan muutosten syvät tarinat.</span></em><span style="font-weight: 400;"> Gaudeamus, Helsinki 2022. 335 s.</span></p> <p><span style="font-weight: 400;">Suuri ruuvi vääntää kansakuntaa kauttaaltaan, väittää Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola työryhmänsä kanssa kirjoittamassaan teoksessa </span><em><span style="font-weight: 400;">Kahdeksan kuplan Suomi</span></em><span style="font-weight: 400;">. Teoksessa työryhmä seuraa yhteiskunnan muutosten syviä tarinoita valitsemansa kahdeksan yhteiskunnallisen ryhmän kautta. Nämä ryhmät ovat yritysjohtajat suurissa kaupungeissa, joita nimitetään globaalin talouden etujoukoksi; palvelualojen keskituloiset ja keskiluokkaiset kaupunkilaiset; teollisuuden työväenluokka tehdaskaupungeissa; kaupunkien ja esikaupunkien yrittäjät ja itsensätyöllistäjät; maahanmuuttajayrittäjät; keskituloiset taantuvalla maaseudulla; palvelualojen pienituloiset suurissa kaupungeissa sekä suurten kaupunkien työttömyydestä kärsivät asukkaat. Valitut ryhmät eivät ole selvärajaisia eivätkä ainoita kuviteltavissa olevia, mutta ne tarjoavat valaisevia esimerkkejä siitä, mitä liikkuu suomalaisessa mielenmaisemassa 2020-luvun alussa. Ryhmissä on huomioitu myös Suomen alue-erot ja alueiden jatkuva eriytyminen.</span></p> 2023-03-10T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2023 Hanna-Mari Ikonen, Jenny Säilävaara https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/127572 Nykytaiteen huolet ja hoiva 2023-03-07T19:51:39+02:00 Joonas Pulkkinen joonas.pulkkinen@uniarts.fi <p><span style="font-weight: 400;">Nykytaiteen kentällä kiinnitetään yhä enemmän huomiota hoivatyöhön ja hoivan edellytyksiin. Tämä näkyy niin erilaisten teosten aiheissa, niiden muodossa kuin temaattisina kokonaisuuksina. Tällä hetkellä kysymys hoivasta heijastelee nykytaiteen piirissä etualalle nousseita ajankohtaisia ilmiöitä: länsimaalaiselle ajattelulle vastakkaisia ymmärryksen tapoja ja kosmologioita, kolonialismin perintöä ja dekolonisaatiota, globalisaation luonnetta ja uusliberalismin kritiikkiä. Vähemmistöjen oikeudet, ei-länsimaiset ajatteluperinteet sekä ihmiskeskeisen ajattelun purkaminen ovat yhä useammin osa perinteisiäkin museonäyttelyitä. </span></p> 2023-03-10T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2023 Joonas Pulkkinen https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/125687 Kuinka hiljaisuus rikotaan: Feministisen taloustoimijuuden pragmaattinen kumouksellisuus 2022-12-21T19:30:24+02:00 Emma Lamberg emmalam@utu.fi Hanna Ylöstalo hanna.ylostalo@utu.fi Heini Kinnunen heini.kinnunen@utu.fi <p><span style="font-weight: 400;">Viime vuosina mediassa, politiikassa, kansalaisjärjestöissä ja tutkimuksessa on enenevästi esitetty feministisiä näkökulmia talouteen ja talouspolitiikkaan. Tämä artikkeli täydentää keskustelua feminismin ja talouden jännitteistä lähestyen feminististä taloustoimijuutta yhteiskunnallisena liikehdintänä, joka tarjoaa vaihtoehtoisia näkökulmia talouteen. Asiantuntijahaastatteluja analysoimalla kysymme, miten feministinen taloustoimijuus rikkoo talouden sukupuolta koskevaa strategista hiljaisuutta ja millaista kumouksellista potentiaalia sen esittämiin vaihtoehtoihin sisältyy. Tarkastelemme etenkin feminististen taloustoimijoiden näkökulmia taloutta koskevaan tietoon, talouspolitiikkaan ja talouskeskusteluun. Empiirisen analyysin pohjalta osoitamme, että toimijoiden strategioita leimaa tasapainoilu:</span> <span style="font-weight: 400;">feministisiä tavoitteita pyritään edistämään pukemalla niitä vallitsevien talousjärkeilyjen kielelle, samalla kuitenkin ajaen talouden</span> <span style="font-weight: 400;">paradigman muutosta. Esitämme, että tätä tasapainoilua voi luonnehtia pragmaattiseksi kumouksellisuudeksi, jossa käytännönläheisyys ja kumouksellisuus eivät ole vastakkaisia toiminnan tapoja, vaan pragmaattisuus näyttäytyy yhtenä reittinä kumouksellisuuteen.</span></p> 2023-03-10T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2023 Emma Lamberg, Hanna Ylöstalo, Heini Kinnunen https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/126090 Vulnerability as best practice? 2023-01-20T09:35:10+02:00 Otso Harju otso.harju@helsinki.fi <p><span style="font-weight: 400;">This article discusses the role of autoethnography in ‘minority’ academic fields such as transgender studies. While supportive of the epistemic and political ambitions related to practices of studying (through) the self, the text focuses on its practical limitations. Specifically, it discusses the potential lived implications of autoethnographic writing for already precariously located ‘minority’ scholars.</span><span style="font-weight: 400;"><br /></span><span style="font-weight: 400;"><br /></span><span style="font-weight: 400;">The text charts epistemic-ethical backgrounds that support the use of autoethnography within ‘minority’ scholarship. It suggests that such methods work in contexts where academic labor and publishing take place within essentially liberal democratic frameworks, in which ‘minority’ scholars are respectfully met. However, the current literature on ‘minority’ academic labor suggests that this is rarely the case.</span><span style="font-weight: 400;"><br /></span><span style="font-weight: 400;"><br /></span><span style="font-weight: 400;">The article stresses the need to think and teach ‘minority’ research and writing in time and place. Such methodologies can, depending on the context, opt for an autoethnographic presence but also for an active push towards giving ‘less’ of oneself to one’s texts.</span></p> 2023-03-10T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2023 Otso Harju https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/127547 Bringing a Poem to a Gunfight 2023-03-06T17:35:56+02:00 Shubhangi Singh singh.shubhangisingh@gmail.com <p>The contribution has been reworked and re-versioned from&nbsp;the video work,&nbsp;<em>Bringing a Poem to a Gunfight</em>&nbsp;(2021).</p> <p><em>Bringing a Poem to a Gunfight</em>&nbsp;looks at armours and bodies&nbsp;and puts forth the two parallel inquiries within the discourse&nbsp;on movement, visibility, control and identity. It inquires if&nbsp;public safety automatically equals nation building by the&nbsp;way of militarization.</p> <p>*****</p> <p>Shubhangi&nbsp;Singh’s practice ranges from moving image, text,&nbsp;lecture-performances and installations. Her work often draws upon&nbsp;existing knowledges to address movement, identity and queries related to the body and its relationship with its environment.</p> <p>Singh considers ideas of absence and absenting in her work as a&nbsp;way of reflecting upon what is visible, particularly in relation&nbsp;to memory, the labour of memorialising and history.</p> 2023-03-14T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2023 Shubhangi Singh https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/127540 Kumouksellinen feminismi 2023-03-06T14:11:38+02:00 Minna Seikkula minna.seikkula@helsinki.fi Olivia Maury olivia.maury@helsinki.fi <p>Feministiseen ajatteluun sisältyy radikaalia potentiaa, jonka soisi saavan monissa keskuste­luissa aiempaa enemmän huomiota. Sukupuo­leen ja seksuaalisuuteen liittyvät normit ovat muuttuneet – pitkälti feminististen liikkeiden ansiosta – tavalla, joka on tarkoittanut lisää vapautta monille. Tässäkään mielessä maailma ei tosin ole valmis, ja konservatiiviset ja auto­ritääriset klikit yrittävät nakertaa feminististen liikkeiden saavutuksia. Lisäksi on syytä pysytel­lä varuillaan, jotteivät lähtökohtaisesti radikaa­lit vaatimukset sukupuolen ja seksuaalisuuden kysymyksistä pelkistyisi liberaaleiksi appropriaatioksi, jotka pahimmillaan toimivat silkkana kapitalismin käyttövoimaksi supistuvana si­sällöntuotantona. Esimerkiksi Cinzia Arruzza, Tithi Bhattacharya ja Nancy Fraser (2019) puhuvat yhden prosentin feminismistä, jossa sukupuolten tasa-arvoisuus taataan sillä, että useampi nainen pääsee valta-asemaan kapitalis­tisessa valtiossa ja taloudessa. Samalla valtaosal­le naisista – niille 99 prosentille – tämä ei tarkoi­ta muutosta, vaan heidän asemansa jää ennal­leen ja yhtä haavoittuvaksi kuin aiemmin.</p> 2023-03-10T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2023 Minna Seikkula, Olivia Maury