https://tiedejaedistys.journal.fi/ <div id="customblock-esittely" class="pkp_block block_custom"> <div class="content"> <p><em>Tiede &amp; edistys</em> on vuonna 1976 perustettu monitieteinen aikakauslehti. Julkaisemme tutkimusta erityisesti yhteiskuntatieteellisiltä ja humanistisilta aloilta ja käymme aktiivisesti yhteiskunnallista ja tutkimuspoliittista keskustelua. <em>Tiede &amp; edistys</em> ilmestyy sekä painettuna lehtenä että avoimesti verkossa.</p> </div> </div> Tutkijaliitto ry fi-FI Tiede & edistys 0356-3677 <p><strong>Vuodesta 2021 eteenpäin</strong></p> <p>Tiede &amp; edistyksen sisällöt on numerosta 1-2 / 2021 eteenpäin julkaistu lisenssillä:</p> <p>Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen (CC BY-NC-ND 4.0).</p> <p>Tutustu lisenssin ehtoihin <a href="https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/deed.fi" target="_blank" rel="noopener">täällä</a>. Tekijänoikeudet säilyvät tekijällä.</p> <p><strong>* * * </strong></p> <p><strong>Vuodet 1976-2020</strong></p> <p>Tiede &amp; edistyksen tekstit vuosilta 1976-2020 on uudelleenjulkaistu avoimesti seuraavin ehdoin:</p> <p>Tekstit ja materiaalit ovat vapaasti luettavissa ja käytettävissä sellaisinaan. Tekijänoikeudet ja rinnakkaisjulkaisuoikeudet pysyvät tekijällä. Tekstien ja muun sisällön uudelleenjulkaisuun on pyydettävä lupa tekijältä. </p> <p> </p> https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/160216 <p>Eräs yhteiskuntatieteiden toistuvista kiistakysymyksistä on, pitäisikö niissä pyrkiä mahdollisimman yleiseen näkökulmaan, joka pätisi yhteiskunnasta riippumatta. Taustalla on nomoteettinen tieteenideaali, jossa pyritään määrittämään yleisiä lainalaisuuksia. Toinen kiistakysymys on, pitäisikö pirstaloituneissa yhteiskuntatieteissä tavoitella yhdistävää paradigmaa. Kiistoissa on kyse myös vanhasta vastakkainasettelusta yhteiskuntatieteiden ”humanististen” ja luonnontieteistä mallia hakevien lähtökohtien välillä. Debatti toistuu muuntuneessa muodossa säännöllisin väliajoin. Nykyään pohdintaan liittyy myös kysymys siitä, mikä on yhteiskuntatieteiden suhde muihin tieteisiin, kuten kognitiotieteeseen tai biologiaan.</p> <p>Tunnettu ranskalainen sosiologi Bernard Lahire, joka toimii tutkimusjohtajana Lyonin École Normal Superieurin Max Weber-keskuksessa, on julkaissut massiivisen (lähteineen 970 sivua) teoksen <em>Les structures fondamentales des sociétés humaines</em>, jossa hän puolustaa nomoteettistä ja syntetisoivaa lähestymistapaa. Lahiren mukaan yhteiskuntatieteissä vallitsee ”kollektiivinen sokeus yleisille ihmisenä olemisen edellytyksille”, joka johtuu siitä, etteivät yhteiskuntatieteilijät tunne luonnontieteitä, ensi sijassa biologiaa. Biologia joko ohitetaan täysin tai otetaan vain annettuna taustana olettaen, ettei sillä ole merkittäviä vaikutuksia sosiaalisen elämän rakenteeseen. Lahiren pääteesi on tätä vastoin osoittaa ihmisen ja muiden eläinlajien sekä ihmisyhteiskuntien välisen vertailun avulla, että ihmisyhteiskunnissa ”on olemassa pysyvyyksiä, muuttumattomuuksia, yleisiä mekanismeja sekä ylihistoriallisia ja ylikulttuurisia imperatiiveja”. Lahiren mukaan avain ihmisyhteiskuntien vakioihin on ihmisen erityisluonne tietynlaisena eläinlajina. Tarkastelen tässä puheenvuorossa kriittisesti Lahiren teosta keskittyen sen pääargumentteihin.</p> Sauli Havu Copyright (c) 2025 Sauli Havu https://tiedejaedistys.journal.fi/lisenssit 2025-06-04 2025-06-04 2 58–72 58–72 10.51809/te.160216 https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/161657 <p>Tiedejulkaisemisen suhteen on hyvin ymmärrettävää puhua voimattomuudesta. Jaettu ymmärrys tilanteesta on, että voimattomuus kytkeytyy tiedejulkaisemisen instituutioihin. Tiedejulkaisemisen maailma on siis institutionalisoitunut sellaisella tavalla, että sen voima ja valta vaikuttaa väistämättä pakenevan niitä inhimillisiä toimijoita, joita me kaikki tieteellistä julkaisemista tekevät olemme. Mitä tässä sitten olisi tehtävä?</p> Ari Korhonen Katariina Mäkinen Copyright (c) 2025 Ari Korhonen, Katariina Mäkinen https://tiedejaedistys.journal.fi/lisenssit 2025-06-04 2025-06-04 2 4–11 4–11 10.51809/te.161657 https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/161660 <p>”Virheellinen ymmärrys rekrytoinnin objektiivisuudesta uhkaa tiedettä.” Miten hieno otsikko! Suuria sanoja: ”virheellinen”, ”objektiivisuus”, ”uhkaa”, ”tiedettä”. Mitä on tapahtunut? Mitä kävi, sattuiko pahasti? On tottakai ensinnäkin oltava iloinen siitä että joku oli valpas ja heräsi uhkaan – hyvänen aika – mitä olisikaan voinut tapahtua jos tätä uhkaa ei olisi huomattu. Mutta mikä se olikaan jota uhattiin? Tiede – no siinä olisikin menetetty tärkeä asia…</p> Copyright (c) 2025 https://tiedejaedistys.journal.fi/lisenssit 2025-06-04 2025-06-04 2 84–87 84–87 10.51809/te.161660 https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/148340 <p>Artikkelissa analysoin Black Power Naps -taideprojektin antikapitalistista levon politiikkaa yhdysvaltalaisen mustan feministiteoreetikko Jennifer Nashin kehittämän rakkauspolitiikan näkökulmasta. Lähtökohtana on havainto siitä, että samalla kun länsimainen antikapitalistinen ajattelu nojaa yleisesti marxilaiseen ajatusperinteeseen, on mustaa feminismiä tulkittu painottaen sen näkökulmien sisällyttämistä kapitalistisiin tekemisen tapoihin. Esitän, että mustan feminismin antikapitalistisiin juonteisiin tutustuminen auttaa monimuotoistamaan ajatusta länsimaisen antikapitalistisen ajattelun genealogioista. Käytän aineistona Black Power Napsin nettisivuilta ja projektin teoksia esitelleiden instituutioiden sivuilta keräämääni tekstimateriaalia. Analyysitapa seurailee media- ja sukupuolentutkija Katariina Kyrölän teoreettismetodologista tapaa tulkita musiikkivideoita osana feminististä tiedontuotantoa.</p> Emma Kaskinen Copyright (c) 2025 Emma Kaskinen https://tiedejaedistys.journal.fi/lisenssit 2025-06-04 2025-06-04 2 12–25 12–25 10.51809/te.148340 https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/147379 <p>Artikkeli tarkastelee Sitran ja Ellen MacArthurin säätiön verkkosivuilla esiteltyjä kiertotalousvisioita ekologiseen kriisiin vastaamaan pyrkivänä utopiana niin kriittisen jätetutkimuksen, marxilaisen teorian kuin monitieteisen utopiatutkimuksenkin näkökulmia hyödyntäen. Kiertotalous ymmärretään tässä tutkimuksessa lineaariseksi ymmärretyn nykytalouden vastakuvana, jossa resurssien tuhlaava käyttö korvataan kierrätyksellä ja materiaalien uusiokäytöllä. Tutkimuksessa analysoidaan kiertotalouden idean utooppisia piirteitä, siihen sisältyvää yhteiskuntateoriaa sekä sen toteuttamisen kannalta keskeisiä toimijoita. Artikkeli argumentoi kiertotalouden utopian toimivan kapitalistisen järjestelmän ideologisena oikeuttajana korostaen visioissaan ensisijaisesti omistavan luokan taloudellisen voitontavoittelun määrittämää näkökulmaa ekologisen kriisin ratkaisemiseen.</p> Keijo Lakkala Teemu Loikkanen Copyright (c) 2025 Keijo Lakkala, Teemu Loikkanen https://tiedejaedistys.journal.fi/lisenssit 2025-06-04 2025-06-04 2 26–45 26–45 10.51809/te.147379 https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/160991 <p>Collège International de Philosophie eli CIPh täytti hiljattain 40 vuotta ja merkkivuoden tiimoilta – samalla jonkinasteisen alasajon hetkellä – julkaistiin pieni kirja, joka selvittelee Collègen syntyä ja olemusta. Teoksen ovat kirjoittaneet instituutiossa viime aikoina aktiivisesti toimineet Barbara Cassin, Julie Clarini, ja Michèle Gendreau-Massaloux sekä sitä nykyään johtava Alain Patrick Olivier. Une institution sans condition: Brève histoire du Collège international de philosophie on hieno kuvaus siitä, millaisena hetkenä tuo instituution tarve ja momentti ilmaantui ja millaisten voimien ristivedossa se syntyi.</p> Ari Korhonen Copyright (c) 2025 Ari Korhonen https://tiedejaedistys.journal.fi/lisenssit 2025-06-04 2025-06-04 2 74–83 74–83 10.51809/te.160991 https://tiedejaedistys.journal.fi/article/view/161658 <p>Valokuvarunoutta on tehty ja julkaistu 1800-luvun alkuvuosikymmenistä lähtien. Siihen verrattuna tätä kuvan ja sanan historiaa on käsitelty varsin vähän niin valokuvauksen kuin kirjallisuuden tutkimuksessa.</p> <p>Corkin yliopiston tutkija Michael Nott kirjoitti ensimmäisen valokuvarunouden historian Photopoetry 1845–2015: A Critical History. Nott määrittelee valokuvarunon valokuva-tekstiksi (photo-text), jonka pääosat ovat runo ja valokuva. Valokuvaruno on siis runon ja valokuvan välistä työskentelyä, joka voi olla vanhojen teosten yhdistämistä, runoilijan ja valokuvaajan yhteistoimintaa tai yhden runoilija-valokuvaajan tai valokuvaaja-runoilijan työn tulos.</p> <p>Jouni Tossavainen on kuopiolainen kirjailija, jonka esikoiskokoelma<em> Juoksijan testamentti</em> ilmestyi 1985 ja tuorein teos on romaani <em>Venäjän metsästäjät: Eräurheilua Kominmaalla</em>, 2023.</p> Jouni Tossavainen Copyright (c) 2025 Jouni Tossavainen https://tiedejaedistys.journal.fi/lisenssit 2025-06-04 2025-06-04 2 46–55 46–55 10.51809/te.161658