Ihmisen osa ekokriisin maailmassa

Abstrakti

Puheenvuorossa tarkastellaan ekokriisin vitalistisessa tutkimuksessa tyypillistä ontologisointia ja siihen sisältyviä ristiriitoja. Pohdinta esittää kolme näkökohtaa liittyen näennäisontologisointiin, hajautuneen toimijuuden moraaliseen dilemmaan ja implisiittiseen ihmiskeskeisyyteen. Niiden kautta nostetaan esiin arvon, oikeuksien ja vastuun jännitteisiä kysymyksiä suhteessa ihmisen asemaan ja toimijarooliin ekokriisin maailmassa. Tarkastelu esittää, että ontologisoinnin ja teoretisoinnin sekoittuminen hämärtää todellisuuskäsitysten ja tutkimusotteiden rajoja haitallisesti. Samalla ontologisointi heikentää keskusteluyhteyttä eri tutkimusten välillä, mikä vähentää tiedon kumuloitumista. Puheenvuorossa pohditaan myös tieteellisen ontologisoinnin eroa taiteen ja leikin piirissä tapahtuvaan uudelleenkuvittelemiseen. Niille tunnistetaan tärkeä sija suhteellisessa ihmiskeskeisen maailmankuvan kritiikissä, jota kirjoittaja pitää keskeisenä tavoitteena myös kriittiselle tutkimukselle.