Käännös kapitalismin jäljissä

Abstrakti

Moninaiset kielet, kulttuurit ja elämänmuodot sinnittelevät kapitalistisen järjestelmän pihtiotteessa. Niiden sukupuutot etenevät kiihtyvää tahtia elontuhon rinnalla: kielten kirjo korvautuu binääri­koodeilla, ja valtakielten hegemonia ahdistaa pienten kielten puhujia ja tutkijoita (esim. Heller & McElhinny 2017). Samalla kapitalistinen järjestelmä itsessään voidaan nähdä valtavana käännöskoneena (Tsing 2020), joka muuntaa kaiken marginaaleissaan, toisissa talousjärjestelmissä, syntyvän universaalikielelleen: lisäarvoksi. Käännökset ovat siis elimellinen osa sitä lisä­arvoa tuottavaa koneistoa, joka samalla tuottaa ja uusintaa yhteiskunnallisia valta­rakenteita (esim. Liu toim. 2000). Toisaalta kuten Barbara Cassin (2016) muistuttaa, kääntäminen – reittien etsiminen kielten ja merkkijärjestelmien­ välillä – pakottaa ottamaan moninaisuuden ja moni­merkityksisyyden todesta ja mutkistaa heti paikalla ajatusta universaalista, oli tuo universaali­kieli sitten yksinkertaistettu englanti, logos tai ­lisäarvo. Kääntäminen on siis myös toimintaa, joka vastustaa, varioi ja kumoaa – elää omaa elämäänsä. Niinpä kääntäminen on hedelmällinen paikka ajatella ja tehdä toisin kielessä välittyviä ja eläviä valtasuhteita. Tämä pinne on jälkikapitalistisen käännöstyön ytimessä.