Tiede & edistyksen numero 4/2022 pureutuu kääntämiseen

Tiede & edistys -lehden Jälkikapitalistinen käännös -teemanumerossa (4/2022) kysytään kääntämisen ja käännöstyön merkitystä kapitalismin tuotteena, edellytyksenä ja vaihtoehtona: Mitä on käännös ja kääntäminen vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen katveissa ja marginaaleissa? Kääntämistä ja poliittista taloutta yhdistävistä kirjoituksista rakentuu laaja kokonaisuus, johon kuuluu neljä vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, kaksi puheenvuoroa sekä kirjaesittelyjä. Numero on nyt luettavissa maksutta lehden verkkosivuilla tiedejaedistys.journal.fi. Teemanumero julkaisutapahtuma järjestetään torstaina 26.1.2023 Joensuun pääkirjastossa. Tapahtumasta tiedotetaan lisää lähiaikoina.

Pääkirjoituksessaan teemanumeron päätoimittajat Tuomo Alhojärvi ja Anna Tuomikoski perustelevat tarvetta käsitellä käännösten ja kääntämistyön suhteita poliittiseen talouteen, tuotannon eri muotoihin ja työn organisoimiseen. Alhojärvi ja Tuomikoski nostavat esille kääntämisen muutosvoiman ja keskeisyydenaseman kapitalistisille tuotantoprosesseille ja -suhteille niin kielellisessä kuin aineellisessa mielessä: globaali talous edellyttää jatkuvaa, laajentuvaa ja automatisoituvaa käännöstyötä joka puolella. Kääntämisen keskeisyys luo rajaehtoja ja paineita käännöstyölle, mutta se tarkoittaa myös kääntämisen strategista keskeisyyttä kapitalismille vaihtoehtoisten suhteiden organisoimisessa. Jälkikapitalismi tarkoittaa siten kahta eri asiaa: yhtäältä se merkitsee kapitalismin uusinta vaihetta, toisaalta kapitalismin jälkeistä yhteiskuntaa. Jälkikapitalistinen käännös kysyy, mitä eroa näillä kahdella puolella on ja miten tuo ero voi näkyä konkreettisessa käännöstyössä.

Tutkimusartikkeleissa Liisa Kaski pohtii antiikin kreikan logos-sanan kääntämistä lähdetekstin ja nykykielen normien kautta. Logoksen käsitehistoriaa luotaava artikkeli esittää kysymyksen, miten kääntää kohti eläinsuhdetta, jolle ei ehkä löydy sanoja, etenkin kun logos on toiminut ihmisen muista eläimestä käsitteellisesti erottava tekijänä. Kasken lähtökohtana on kriittinen itsereflektio osana Porfyrioksen (n. 232–305) Sielullisten vahingoittamista vastaan -teoksen käännösprosessin aikana heränneisiin kysymyksiin. Artikkeli on yritys purkaa periytyneitä kielellisiä rakenteita, jotka osaltaan edesauttavat muiden eläinten hyödykkeistämisen ja esineellistämisen kyseenalaistamattomuutta.

Maarit Koponen arvioi digitalisaation ja uuden teknologian muokkaamaa käännösteknologian roolia osana tämän päivän käännöstyötä. Käännösteknologia sekä automatisoi kääntämistyötä että augmentoi eli täydentää kääntäjän kykyjä. Mutta teknologiaan liittyy myös kysymys heteromaatiosta, ihmisen ja koneen uudenlaisesta yhteistoiminnasta ja tuotantotaloudesta. Koponen kartoittaa digitaalisen taylorismin vaikutuksia käännöstoiminnassa sekä kestävämmän kääntämisen tuotantotalouden mahdollisuuksia.

Antti Saloniemi ja Tiina Saari nostavat artikkelissaan etualalle kääntäjien omat kokemukset työstään ja toimeentulostaan. Kääntäjille suunnatun kyselyn vastauksista ammentavan artikkelin näkökulma keskittyy kääntäjien toimijuuteen. Käännöstyön digitalisoitumisen ja alustoitumisen myötä alalla on tapahtunut radikaaleja työolosuhteiden, työmarkkina-asemien ja palkkauksen muutoksia. Saloniemi ja Saari tuovat esille kääntäjien kokemaa huolta ja käsityksiä alan tulevaisuudesta linkittäen kyselytutkimuksen tulokset laajempiin työelämän muutoksia koskeviin keskusteluihin.

Klaus Maunuksela kuvaa artikkelissaan taiteellisen tutkimuksen keinoin kielen tapaa tuottaa erilaisia merkityksiä. Hän käsittelee kääntämistä esityksellisenä strategiana pohjaten virate.me-esitystaideryhmän teokseen Manuaali (2021/2022). Maunukselan tarkastelukohteena on kielen materiaalisuus eri merkityksissään osana äänikirjan taiteellisia mahdollisuuksia, jossa ruumiilliset ja teknologiset käännösoperaatiot kykenevät muodostavatmaan esitystapahtumasta taiteellisen koeasetelman. Maunukselan työ osoittaa, että uudenlaiset käännösteknologiat tarjoavat kriittiselle ja kokeilevalle työotteelle kosolti työsarkaa.

Puheenvuoroissa Lauri Niskanen käsittelee runouden kääntämistä, perustelee kaanonien laajentamisen tärkeyttä ja pohtii kääntämisen politiikkaa yleisemminkin. Kaisa Koskinen palaa tekstissään digitalisoituvan käännöstyön tematiikkaan ja laajemmin käännösalan tulevaisuuteen: kehityskulut voivat luoda mahdollisuuksia myös uusille luoville käännöstyön käytännöille ja organisaatioille.

Kirja-arvioissa Meri Päivärinne esittelee Tiphaine Samoyault'n kääntämisen väkivallan tasoja erittelevän teoksen Traduction et violence. Mikko J. Virtanen puolestaan haastaa Anna Lowenhaupt Tsingin Lopun aikojen sienessä esittämän tulkinnan modernin käsitteestä. Jussi Backman tulkitsee puolestaan Esa Kirkkopellon kirjassaan Logomimesis punomia kielen ja ruumiin liitoksia strukturalistisen ja fenomenologisen perinteen kautta.

Numeron taiteilija on etenkin liikkuvan kuvan ja mediataiteen saralla ansioitunut taiteilija ja opettaja Kari Yli-Annala.