Työstäkieltäytymisen feministisestä potentiaalista

Kirjoittajat

  • Katariina Yli-Malmi

DOI:

https://doi.org/10.51809/te.127569

Avainsanat:

Työstäkieltäytyminen, Epätyypilliset työsuhteet, Palkkatyö, Feminismi, Feministinen teoria, Epätyö, Rampaontologia, Crip Theory, Myöhäiskapitalismi, Autonominen marxismi, Ruumis ja työ

Abstrakti

Kapitalismissa työ on normi. Työssäkäynti on luonnollista, koko elämä hahmottuu siitä käsin. Työn ulkopuolinen oleminen sitä vastoin on ka­pitalismille ohimenevä ei-olemisen tila. Tämän asetelman murtamiseksi työstäkieltäytyjät pu­huvat yhteiskunnasta, jossa ”rehdisti” tehty työ, oma panos ja meriitit eivät määritä asemaamme, toimeentuloamme tai ihmissuhteitamme. Työstä­kieltäytyminen hahmottuu tilana, jossa elämästä nauttiminen loputtoman tuotteliaisuuden sijaan on keskeisin lähtökohta olemisen järjestämiselle. Tässä puheenvuorossani viittaan työstäkieltäyty­jistä puhuessani erityisesti Työstäkieltäytyjän käsi­kirjan (Kankila ym. 2019) esittelemiin ajatuksiin työstäkieltäytymisestä. Kirjan mukaan työstäkiel­täytyjää voisi pitää kapinallisena, joka pyrkii vas­tustamaan pääoman valtaa ja käyttämään työvoi­maansa kapitalistisen työn ja lisäarvontuotannon ulkopuolisiin tekemisen muotoihin. (Kankila ym. 2019, 208.)

Tässä puheenvuorossa tarkastelen kapitalis­mia yhteiskuntajärjestelmänä, joka markkinoi­den, sääntelyn ja talouspolitiikan lisäksi yllä-pitää myös moraalikäsityksiä, sosiaalisia suhteita ja valtiollisen vallan toimintaa. Ymmärrän kapitalismin marxilais-feministisistä ja postkoloniaalisista traditioista käsin, jolloin kapitalismi näyttäytyy yhteiskunta-, arvo ja talousjärjestelmänä, joka aina jo itsessään sisältää eriarvoistavia asetelmia. Näissä perinteissä kapitalismi nähdään rasistise­na (Gilmore 2006), heteronormatiivisena (Butler 1998), luokkajärjestelmään perustuvana (Fede­rici 1975), kyvykkyyttä korostavana (Kafer 2013) ja länsikeskeisenä (Kapur 2018; Spivak 1988) jär­jestelmänä. Kapitalismi ja siihen ehdottomasti kiinnittynyt palkkatyöinstituutio eivät kykene kannattelemaan kumouksellisten feminismien ajamaa muutosta, koska kapitalismi hyötyy eriar­voistavista järjestelmistä.

Työstäkieltäytymisen tarkasteleminen on mer­kityksellistä näin jälkikapitalistisen murroksen partaalla, kun yhtäältä ilmastokatastrofi ja toi­saalta työn prekarisoituminen ja eriarvoistumi­nen kiihdyttävät työinstituution kriisiytymistä. Palkkatyön murros näkyy silppu- ja pätkätöiden lisääntymisenä, edelleen jatkuvina sukupuolten välisinä palkkaeroina, tiettyjen alojen sukupuo­listumisena ja hoivatyön kriisinä (Jyrkinen ym. 2020; Hansen ym. 2020; Mulinari ja Selberg 2013; Näre 2013). Myös koronapandemia, lisääntynyt automatisaatio, informaatiotulva ja teknologinen kehitys luovat haasteita palkkatyön yhteiskunnal­liselle järjestämiselle. Teknologinen kehitys, in­formaatiovirrat tai automatisaatio eivät itsessään asetu palkkatyöinstituutiota vastaan, mutta ne muuttavat sen luonnetta. Pääoman kerryttämi­sen keinot ja työläisten riiston tavat muuttuvat, kun esimerkiksi informaatiossa on kiinni enem­män pääomaa kuin materiaalisissa tuotteissa.

Kirjoittajan esittely

Katariina Yli-Malmi

FM, taiteilija

Tiedostolataukset

Julkaistu

2023-03-10

Viittaaminen

Yli-Malmi, K. (2023). Työstäkieltäytymisen feministisestä potentiaalista. Tiede & edistys, 48(1), 60–68. https://doi.org/10.51809/te.127569

Numero

Osasto

Puheenvuorot