Nostalgia haikeana muisteluna ja reaktionäärisen politiikan voimavarana
Vihma: Nostalgia
Avainsanat:
kirja-arvio, nostalgia, Antto VihmaAbstrakti
Antto Vihma: Nostalgia: teoria ja käytäntö. Teos, Helsinki, 2021. 278 s.
Kansainvälisesti katsottuna nostalgian tutkimus on elänyt viime aikoina eräänlaista nousukautta. Koska nostalgia on yleismaailmallinen tunne, kuten viha tai rakkauskin, se ei kuitenkaan ole kaikista helpoin aihe tietokirjalle. Sikäli Antto Vihman Nostalgia: teoria ja käytäntö, joka on myös ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys nostalgiasta, on kunnianhimoinen teos. Nostalgialla ei ole keskeisinä pidettyjä teoreetikkoja tai aatehistoriallista, kronologista traditiota, joihin nojata kirjaa hahmotellessa. Kyseessä on monitahoinen ilmiö, joka pitää sisällään useita ulottuvuuksia: yksilön haikeaa ja eskapistista pakenemista niin henkilökohtaisen elämän kuin kollektiivisestikin jaettuihin ja omaksuttuihin muistoihin sekä ahdistunutta suhdetta ajan kulumiseen, ohikiitävään elämään ja nykyhetken jatkuvaan muutostilaan. Nostalgiaan liittyy voimakas ”aika kultaa muistot” -taipumus, mikä voi lietsoa yliromantisoitunutta kuvaa paitsi omasta nuoruudesta myös menneestä kulttuurista ja yhteiskunnasta. Ilmiön monitahoisuudesta johtuen aihetta on paljon haastavampi vangita analyyttisesti yhteen teokseen. Siitä kirjoittaminen edellyttää paljon luovuutta siinä, kuinka aihetta jäsentää tai mitä ottaa teokseen mukaan ja mitä jättää pois.
Tiedostolataukset
Julkaistu
Viittaaminen
Numero
Osasto
Lisenssi
Copyright (c) 2022 Marianne SandelinVuodesta 2021 eteenpäin
Tiede & edistyksen sisällöt on numerosta 1-2 / 2021 eteenpäin julkaistu lisenssillä:
Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen (CC BY-NC-ND 4.0).
Tutustu lisenssin ehtoihin täällä. Tekijänoikeudet säilyvät tekijällä.
* * *
Vuodet 1976-2020
Tiede & edistyksen tekstit vuosilta 1976-2020 on uudelleenjulkaistu avoimesti seuraavin ehdoin:
Tekstit ja materiaalit ovat vapaasti luettavissa ja käytettävissä sellaisinaan. Tekijänoikeudet ja rinnakkaisjulkaisuoikeudet pysyvät tekijällä. Tekstien ja muun sisällön uudelleenjulkaisuun on pyydettävä lupa tekijältä.