Sosiaalisen konstruktionismin monimuotoisuus ja rajat
DOI:
https://doi.org/10.51809/te.184799Avainsanat:
sosiaalinen konstruktionismi, subjektiiviset kokemukset, sosiaalitieteet, sosiologia, laadullinen tutkimusAbstrakti
Tässä puheenvuorossa jatkamme Mikko J. Virtasen, Olli Tiikkaisen ja Robin Linnavirran edellisessä numerossa aloittamaa keskustelua sosiaalisen konstruktionismin rajoista, asemasta sosiologiassa ja suhteesta sosiaalitieteiden muihin metateoreettisiin suuntauksiin, tällä kertaa erityisesti subjektiivisten kokemusten tutkimukseen. Sosiaalitieteissä konstruktionismi voidaan ymmärtää monin tavoin. Sillä, miten konstruktionismin rajat määritellään, on seurauksia sille, kuinka vahvana ja vakiintuneena sen asema kullakin tieteenalalla näyttäytyy. Laveat ja inklusiiviset tulkinnat sosiaalisesta konstruktionismista saavat sen näyttämään vahvalta ja vakiintuneelta metateorialta, mutta samalla hankaloittavat tutkimuksen monimuotoisuuden tunnistamista. Keskustelu konstruktionistisen tutkimustradition eri vivahteista ja versioista – Virtasen ja kumppaneiden tapaan – toivottavasti edistää monimuotoisuutta ja refleksiivisyyttä empiiristen sosiaalitieteiden käytännöissä.
Tiedostolataukset
Julkaistu
Numero
Osasto
Lisenssi
Copyright (c) 2026 Antero Olakivi, Miira Niska, Satu Venäläinen, Jose A. CañadaVuodesta 2021 eteenpäin
Tiede & edistyksen sisällöt on numerosta 1-2 / 2021 eteenpäin julkaistu lisenssillä:
Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen (CC BY-NC-ND 4.0).
Tutustu lisenssin ehtoihin täällä. Tekijänoikeudet säilyvät tekijällä.
* * *
Vuodet 1976-2020
Tiede & edistyksen tekstit vuosilta 1976-2020 on uudelleenjulkaistu avoimesti seuraavin ehdoin:
Tekstit ja materiaalit ovat vapaasti luettavissa ja käytettävissä sellaisinaan. Tekijänoikeudet ja rinnakkaisjulkaisuoikeudet pysyvät tekijällä. Tekstien ja muun sisällön uudelleenjulkaisuun on pyydettävä lupa tekijältä.