Sosiaalisen konstruktionismin monimuotoisuus ja rajat

Kirjoittajat

  • Antero Olakivi
  • Miira Niska
  • Satu Venäläinen
  • Jose A. Cañada

DOI:

https://doi.org/10.51809/te.184799

Avainsanat:

sosiaalinen konstruktionismi, subjektiiviset kokemukset, sosiaalitieteet, sosiologia, laadullinen tutkimus

Abstrakti

Tässä puheenvuorossa jatkamme Mikko J. Virtasen, Olli Tiikkaisen ja Robin Linnavirran edellisessä numerossa aloittamaa keskustelua sosiaalisen konstruktionismin rajoista, asemasta sosiologiassa ja suhteesta sosiaalitieteiden muihin metateoreettisiin suuntauksiin, tällä kertaa erityisesti subjektiivisten kokemusten tutkimukseen. Sosiaalitieteissä konstruktionismi voidaan ymmärtää monin tavoin. Sillä, miten konstruktionismin rajat määritellään, on seurauksia sille, kuinka vahvana ja vakiintuneena sen asema kullakin tieteenalalla näyttäytyy. Laveat ja inklusiiviset tulkinnat sosiaalisesta konstruktionismista saavat sen näyttämään vahvalta ja vakiintuneelta metateorialta, mutta samalla hankaloittavat tutkimuksen monimuotoisuuden tunnistamista. Keskustelu konstruktionistisen tutkimustradition eri vivahteista ja versioista – Virtasen ja kumppaneiden tapaan – toivottavasti edistää monimuotoisuutta ja refleksiivisyyttä empiiristen sosiaalitieteiden käytännöissä.

Jutun kansi

Tiedostolataukset

Julkaistu

27.08.2026

Numero

Osasto

Puheenvuorot

Viittaaminen

Olakivi, A., Niska, M., Venäläinen, S., & Cañada, J. (2026). Sosiaalisen konstruktionismin monimuotoisuus ja rajat. Tiede & Edistys, 51(1), 62–66. https://doi.org/10.51809/te.184799