Huomautus kansikuvasta

Jos keho: Riva ja Zora keski-iässä

Abstrakti

Maalaus kirjan kannessa on Riva Lehrerin teos Jos keho: Riva ja Zora keski-iässä (If Body: Riva and Zora in Middle Age). Siinä Zora-koira, jonka toinen silmä on sokea ja jonka kauluri estää sitä koskemasta hellää kohtaansa, katsoo tyhjyyteen ja näyttää onnelliselta. Miten niin? Zora näyttää onnelliselta, koska se on paikallaan, katse käännettynä yläviistoon, ja koska sen häntä näyttää intiimisti silittävän taustalla lattialla makaavaa Rivaa. Riva, kasvot puoliksi peitettyinä, luultavasti itkee. Hän ei kuitenkaan ole romahtanut kokonaan, kuin jonkin musertavan kiihtymyksen hajottamana. Riva on nostanut kätensä pitääkseen kasvojaan edes puolittain koossa ja koskettaakseen kohtaa, jota Zora ei voi koskea. Samalla Riva kätkee sen, mitä Zora ei voi kätkeä, ja siten maalauksessa koiralla näyttää olevan kasvot heille molemmille. Zora kääntää ne kohti valoa, ehkä. Maalauksen nimen alku on oleellinen: Jos keho. Lauseessa ei ole verbiä, ei toimintaa, ainoastaan odotus tai suunta, subjunktiivinen ja ehdollinen. Siinä on JOS mutta ei NIIN. Mitä sitten löydämme, kun seuraamme, mihin tuo JOS vie? Jos keho, kipu. Jos keho, kurjuus. Jos keho, väsyminen, haavoittuvuus, puhki kuluminen. Jos keho, sidos elämään. Jos keho, kudelmat, hiukset, proteesit ja pinnat, jotka ovat myös pohjana ja taustana. Jos keho, toisia kehoja: kehoja näkymättömissä ja lähellä, abstrakteina ja käsinkosketeltavina. Jos keho, jäljittely: Riva nimittäin kätkee kasvonsa aivan kuin voisi siten olla sokea kuin Zora, vaikka ero sokeana olemisen ja sen kaltaisuuden välillä käy maalauksessa enemmän kuin selväksi. Riva ei ole sokea vaan yrittää vain pysyä Zoran liikkeen tahdissa, hellänä ja kipeästi. Jos keho, siinä ovat Riva ja Zora, pysyttelemässä ja kiinni pitämässä, keskellä.